Epävarmuus on noussut viime aikoina esiin useissa työnohjauksissani ja organisaatioyhteistyössä, eikä ihme.

Suurin osa meistä ei voi välttyä uutisilta, joissa kerrotaan ruoan, polttoaineen ja sähkön kallistumisesta. Lisäksi kamppailemme viruspandemioita ja terveysuhkia vastaan ajassa, jossa terveydenhuollon henkilöstö on uupunutta ja tyytymätöntä, ja työvoimaa on vaikea saada ja sitouttaa. Kirsikkana kakun päällä on kevättalvella alkanut Ukrainan sota, joka kyselytutkimusten mukaan huolestuttaa ja pelottaa meitä suomalaisia.

Vaikka emme kokisi uhkan kohdistuvan suoraan meihin, on sodan alkaminen tässä sosiaalisen median ajanjaksossa lähes jokaista liikuttava asia. Myös työmarkkinat ja pörssi käyttäytyvät tällä hetkellä epävakaasti, jotkut toimialat toisia enemmän. Puhutaan taantumasta ja lamasta.

Huh! Eipä tosiaan ihme, että koemme epävarmuutta. Tarkoituksenani ei ole kiinnittää huomiota maailmalla tapahtuviin kauheuksiin, vaan pohtia yksilön ja yhteisön roolia epävarmuuden sietämisessä.

Epävarmuus ei suinkaan ole uusi tai vain edellä mainittuihin globaaleihin haasteisiin liittyvä ilmiö, vaan itse asiassa hyvin henkilökohtainen kokemus. Voimme kokea epävarmuutta osaamisestamme, kehostamme tai vaikkapa vanhemmuudestamme.

Tässä blogissani keskityn kuitenkin työelämän epävarmuuteen työnantajan sekä työntekijän näkökulmasta.

Apua on saatavilla

Koska maailmantilanne ja työelämä ovat jatkuvien muutosten ja haasteiden edessä, on organisaatioilla herkästi ”stand by”- tila, jossa vältetään investointeja kasvuun ja jopa henkilöstöön ja työhyvinvointiin.

Suunnitelmallisuus on muuttunut ja prosessit ovat lyhytjänteisempiä kuin aiemmin, vaikka toisaalta juuri nyt olisi syytä panostaa työhyvinvointiin. Monet HR-päättäjät kertovat henkilöstönsä kärsivän epävarmuudesta ja toivovat vinkkejä sekä työvälineitä siihen, miten saada henkilöstö jaksamaan epävarmojen aikojen yli.

Kun YT:t ovat ainoa ratkaisu, on haasteena sitouttaa jäljelle jäävä henkilöstö ja kulkea yhä samaan suuntaan, yhteisen vision ohjaamana. Oikea-aikainen ja huomioonottava viestintä on tässäkin yksi avaintekijöistä.

Monelle lähtemään joutuvalle tilanne on raskas. Se synnyttää monenlaisia tunteita, epävarmuus mukaan lukien. Etenkin pitkän työsuhteen tai yllättävän irtisanomisen kohdalla voidaan puhua jopa elämänkriisistä, josta selviytyäkseen ihminen tarvitsee usein ulkopuolista apua. Onneksi tätä on saatavilla!

Vaikka positiivisen ajattelun hyödyt ovat kiistattomia, on se joskus helpommin sanottu kuin tehty.
Epävarmuus koskettaa sekä työnantajia että työntekijöitä ja aiheuttaa huolta. Huoli on herkästi tahdosta riippumaton ajatus, eli se saattaa vallata mielen väärässä paikassa ja äkkiarvaamatta. Erityisesti lepotilassa mielemme alkaa helposti askarrella ja makaamme sängyssä murheita murehtien.

Yli puolet terveistä ja hyvinvoivista ihmisistä kertoo murehtivansa sängyssä. Jatkuva tietoisuus ja tunteiden seuranta kuormittavat sekä aivoja että sydän- ja verisuonielimistöä. Siksi murehtijan kannattaa pohtia vaihtoehtoisia rentoutumiskeinoja ja palastella murheitaan siten, että sieltä erottuvat vaikuttamismahdollisuudet. Kun löydämme asioita, joihin pystymme vaikuttamaan, voimme siirtyä murehtimisen sijaan konkreettisiin toimiin.

Tekeminen helpottaa oloamme, se tekee meistä aktiivisia toimijoita. Esimerkiksi taloudestaan murehtija tuntee mielihyvää aloittaessaan pienimuotoisenkin sukanvarteen säästämisen. Työpaikkansa puolesta murehtiva tuntee olonsa turvallisemmaksi päivittäessään työnhaun asiakirjansa varmuuden varalle. Työnohjaajana usein ohjaankin keskittymään asioihin, joihin voidaan vaikuttaa.

Mitä konkreettisia toimia sinä voit tehdä vähentääksesi epävarmaa oloasi?

Omien tunteiden ymmärtämistä

Aivotutkija Lauri Nummenmaan mukaan aivojen keskiosien ja päälaenlohkon alueiden toiminta vaimenee, kun kiinnitämme huomiomme mielen ja kehon ulkopuolisiin tapahtumiin. Siksi esimerkiksi kirjojen lukeminen, taiteet tai elokuvan katselu suovat meille lomaa kuormittavilta ajatuksilta.

Voi olla lohdullista tietää, että ikävien tunteiden tarkoituksena on hoputtaa hankkiutumaan ongelmista eroon, ei niinkään tarjota ratkaisua. Ratkaisu löytyy vasta, kun yhdistämme järjen toimintaan ja ymmärrämme tunteiden syntyperän.

Kuinka usein pysähdyt miettimään, mistä joku tunne syntyy ja mihin se liittyy? Tai miten joku tunne ilmenee kehossasi? Näiden yhteyksien tiedostaminen on tärkeää hyvinvoinnillemme, joten onneksi siinä voi kehittyä.

Kun siis huomaat murehtivasi esimerkiksi maailmantilannetta, yrityksesi tulevaisuutta tai oman työpaikkasi säilymistä, kannattaa ottaa aihe perusteelliseen tarkasteluun. Ymmärtäessäsi itseäsi voit kanavoida toimintaasi menestyksekkäämmin ja tuottavammin.

Evoluutioteorian isän Charles Darwinin mukaan aivojemme tunnejärjestelmä on ollut olemassa jo ihmisyyden kantamuodoilla. Pelko ja epävarmuus ohjaavat välttämään vaaroja ja kertoo eloonjäämisälykkyydestä. Kaiken takana on ikioma mantelitumakkeemme, jonka tehtävänä on tunnistaa tunteita ja lähettää hälytysviestejä eteenpäin. Jos meiltä poistettaisiin mantelitumake, emme tuntisi pelkoa esimerkiksi vuoristoradassa tai tunnistaisi muiden pelokkaita ilmeitä.

Mantelitumakkeen tehtävänä on siis suojella meitä vaaroilta laukaisemalla tunnereaktioita.
Tunteet voivat kuitenkin joskus olla myös ristiriidassa tavoitteidemme kanssa. Esimerkiksi työntekijä, joka ei enää motivoidu työstään, ei uskalla hakea uutta työtä, koska nykyinen on vakituinen ja varma. Tähänkin liittyy vahvasti epävarmuuden tunne.

Kohti psykologista turvallisuutta

Meistä jokainen voi kehittää omaa tunnesäätelytaitoaan ja näin selviytyä paremmin alussa mainituista tilanteista. Kun pystymme näkemään järkiperäisesti uhkien realisoitumisen todennäköisyyden ja toisaalta myös niiden mahdollisen potentiaalin, pystymme hillitsemään myös epävarmuuttamme.

Työyhteisötasolla työhyvinvointia edistävä ja epävarmuutta vähentävä ilmiö on psykologinen turvallisuus, joka tarkoittaa sellaista myönteistä ilmapiiriä työpaikalla, jossa on turvallista ottaa sosiaalisia riskejä ja jossa päätöksiä, toimintaa tai virheiden esiintuomista ei ohjaa pelko nolatuksi tai haukutuksi tulemisesta.

Meistä jokainen on vastuussa psykologisen turvallisuuden luomisesta. Siksi kehotankin miettimään, miten työyhteisössäsi tämä toteutuu.

Miten sinä itse edistät psykologisen turvallisuuden ilmapiiriä näinä epävarmoina aikoina?

Lopuksi: on tärkeää huomata, että tunteet eivät ole pahoja. Ne ovat välttämättömiä selviytymisemme kannalta. Ne perustuvat uskomattoman hienoon aivojärjestelmäämme. Tunne siis rohkeasti!