Vuoden kääntyessä syksyyn on tullut aika kerätä sato ja paketoida pellot. Katsoa taaksepäin mennyttä ja suunnitella uutta tulevaa.

Paraskaan pelto ei ole tuottava, jos sille ei anna aikaa asettua, kerätä voimia ja uusiutua. Näin ajattelen myös johtajuudesta.

Tunnistan itsessäni säännöllisin väliajoin tarpeen tehtävänkuvan muutokseen ja henkilökohtaiseen kasvuun. Kasvuun ja kehittymiseen liittyy sisäinen pakko pysähtyä ja ottaa haltuun uusia asioita.

Halu kehittyä ja osata enemmän on todennäköisesti luontainen tapani olla ja elää itseni kanssa: se on tahtoa ymmärtää lisää siitä, mitä en vielä tiedä ja paloa työstää sisäistä keskeneräisyyttäni, pyrkien parempaan.

Talikko kädessä uuden äärellä

Työnantajan tarjoama mahdollisuus Aalto yliopiston järjestämään johtajakoulutukseen on ollut minulle uusiutumisen kasvualusta, jolla olen päässyt kasvattamaan johtajuuttani hyödyllisellä tavalla. En vain itselleni, vaan myös muille ja muita varten.

Syksy on alkanut johtajuuden ydintä etsiessä. Olen tutkinut maaperää, jolta johtajuus kasvaa. Olen pöyhinyt luontaisia ominaisuuksiani hyvässä ja pahassa, katsonut silmästä silmään vahvuuksiani ja heikkouksiani sekä reflektoinut tapaani johtaa, olla johdettavana ja toimia osana yrityksemme johtamiskulttuuria.

Talikkotolkulla olen kääntänyt maata, tarkastellut kourallinen kerrallaan johtajuusmultaa ja pyrkinyt mahdollisimman reilusti ja rehellisesti arvioimaan näppituntumaa: mikä toimii, mistä pitäisi luopua ja mitä uutta pitäisi ottaa käyttöön? Entä mitä voin muuttaa itse ja mihin tarvitsen mukaan myös muita?

Parasta on ollut se, että itsearvioinnin lisäksi olen voinut työstää johtajuuden teemoja kerran kuukaudessa myös koko johtoryhmän kanssa. Opintoihini liittyvät keskustelut ovat käyneet erinomaisesti työnohjauksesta, jota aikaisemmin ei ole ollut.

Hiki päässä ja hattu kourassa

Siinä me kerran kuukaudessa seisomme johtajuuden pellon reunalla koko porukka: hiki päässä, hattu kourassa ja katse kohti tulevaa. Kysymme toisiltamme, näetkö sinäkin tuon saman kuin minä? Olemmeko samaa mieltä näkemästämme ja tarpeestamme uudistaa sitä yhteisesti jaetulla tavalla? Mikä on yritykselle ja sen henkilöstölle parasta, jonka avulla voimme taata paitsi olemassaolon myös kasvun ja kehityksen tulevina vuosina?

Opinpolkuni on vasta alussa, ja johtajuuskin tekeytyy pikkuhiljaa. Opettavaisinta on ollut tuhansien kysymysten äärellä muistaa maltti ja mittasuhteet. Kun ymmärtää millainen työmaa johtajuuteen liittyy monitahoisine odotuksineen sekä arkirealismin haasteineen, on ollut ehdotonta vahvistaa myös mentaalista joustavuutta ja mielentyyneyttä.

Roomaakaan ei rakennettu päivässä, eikä Roomakaan ole enää se, jollaiseksi se aikoinaan rakennettiin. Niinpä ei johtajuus tai johtamiskulttuurikaan valmistu hetkessä tai pysy aina samana.

Näin on myös itseni laita johtajana. Jokaisen niitetyn ja käännetyn peltopalan kohdalla luotan vahvasti siihen, että tästä maasta ja tulevasta sadosta tulee edellistä parempaa.

About the author : Suvi Pikkusaari

KUN ON TAHTOA, LÖYTYY MYÖS KEINOJA

Olen Suvi Pikkusaari, Katja Noponen Oy:n yrityspalvelujen liiketoiminnan kehitysjohtaja ja tiimiesimies. Osallistun osana työnkuvaani operatiiviseen palvelutyön johtamiseen ja johtoryhmätyöskentelyyn.

Flow lähtee lapasesta, kun pääsen ideoimaan uutta ja löytämään paremmin toimivia ratkaisuja yhdessä muiden kanssa. Esimiehenä kuvattu lempeän jämäkäksi ja johtajana muutosten mahdollistajaksi – teen mieluummin pölyä kuin nielen sitä.

Vapaa-ajalla olen ihan vain ihminen.